Onko piano viritettävä pianistia varten?

Riippuu tilaisuudesta ja paikasta. Yleispätevänä ohjeena: kyllä. Pianon vire vaihtelee vuodenaikojen mukaan, eikä hyväkään soitin yleensä pysy esityskelpoisessa vireessä muutamaa viikkoa tai kuukautta kauempaa, vaikka siihen olisi asennettu kosteusvaihteluita tasapainottava laite (esim. Dampp-Chaser).

Piano on varsin monimutkainen mekaaninen kappale, joka on rakennettu lukemattomista pienistä ja suurista puu- ja metalliosista. Nämä turpoavat, kutistuvat, venyvät ja notkahtelevat etenkin ilmankosteuden ja lämpötilan muuttuessa. Esimerkiksi lämmitysjärjestelmän tai avoimen ikkunan viereen sijoitettu pystypiano tai flyygeli on todennäköisesti hieman epävireessä jo alle viikon kuluttua virityksestä. Digitaalisia soittimia lukuun ottamatta useimmat instrumentit eivät pidä virettään kovin pitkään.

Kun soitin on epävireessä, kyse ei ole pelkästään yleisössä mahdollisesti olevien ammattilaisten ja musiikin harrastajien havaitsemasta puutteesta. Soitto yksinkertaisesti kuulostaa huonommalta ja ammattitaidottomammalta. Soittimen tuottama ääni on fyysisiltä ominaisuuksiltaan erilaista: pianisti ei esimerkiksi pysty tehokkaasti käyttämään hyväkseen myötävärähtelyä eli pianon vapaiden kielten kokonaissointia. Koska yläsävelsarjat eivät ”syty” samaan tapaan kuin viritetyssä pianossa, soitto voi kuulostaa yksiulotteiselta, tunkkaiselta, kalsealta tai tilaan sopimattomalta. Selvästi epävireisellä pianolla soitettu musiikki on epämiellyttävää pianistin taidoista riippumatta.

Mikäli tilaisuus on esimerkiksi hääjuhla, gaala, VIP-vastaanotto tai yritystapahtuma, pianon viritys on syytä muistaa osaksi tapahtuman rutiinijärjestelyjä ja ajoittaa mahdollisimman lähelle tilaisuutta. On myös ymmärrettävää, että esimerkiksi pienissä yksityistilaisuuksissa ja palvelutaloissa ei aina ole mahdollisuutta pianon säännölliselle virittämiselle. Viime kädessä tämä on asiakkaan valinta: halutaanko pianistin tuottavan musiikkia sillä laatutasolla kuin mihin paikalla oleva soitin antaisi mahdollisuuden, vai onko soundi toissijainen, kunhan kappaleet ovat tunnistettavissa.

Ammattimainen pianonvirittäjä voi myös tarkistaa, onko pianossa esimerkiksi särähteleviä kieliä, toimimattomia koskettimia tai muita mekaanisia tai akustisia ongelmia. Useimmat tällaisista ongelmista ovat korjattavissa tai ainakin lievitettävissä virityksen yhteydessä. Tyypillisten tilaisuuksien budjetissa viritys on varsin pieni investointi, mutta sillä on merkittävä vaikutus sekä pianistin ilmaisukykyyn että musiikin nautittavuuteen.

Paljonko pianisti maksaa?

Kuten kaikilla aloilla, pianistin hinta riippuu muun muassa kysynnästä, kokemuksesta, markkinatilanteesta ja sopimuksen tyypistä.

Hinta määräytyy monien seikkojen mukaan. Esimerkiksi kesäviikonloppuina ja pikkujoulujen aikaan kysyntää on paljon. Keikan ja ajomatkojen kokonaispituudella on vaikutusta. Kohtuullisen matkan päässä soitettavasta koko päivän hääkeikasta matkakuluja ei tarvitse periä. Joidenkin asiakkaan toivekappaleiden harjoittelemisesta esityskuntoon voi aiheutua lisätyötä ennen keikkaa. Siksi tarjousta ei ole mahdollista antaa, ennen kuin ainakin edellä mainitut seikat on huomioitu.

Monet pianistit saapuvat esiintymään ohjelmatoimiston kautta. Tällöin hintoihin on laskettava mukaan ohjelmatoimiston oma korvaus, joka saattaa olla jopa hieman alle puolet pianistin omasta keikkapalkkiosta.

Taitavia soittajia on saatavilla niin ohjelmatoimistojen kautta kuin suoralla kahdenvälisellä sopimuksellakin. Monet kokeneet pianistit hoitavat laskutuksensa itse. Saatan olla jäävi kommentoimaan, mutta monissa tapauksissa tällainen järjestely mahdollistaa kilpailukykyisimmän hinnan suhteessa pianistin kokemukseen.

Omien esiintymisteni laskutuksen hoidan osakeyhtiöni kautta. Tämä on kätevää sekä yritys- että yksityisasiakkaille. Veloitan keikkapalkkioni aina jälkikäteen seitsemän päivän maksuajalla.

Voitko ottaa mukaan oman sähköpianon ja äänentoistolaitteet?

Valitettavasti en enää tänä päivänä tee soolokeikkoja, joille on tuotava mukaan oma soitin. Tämä on logistisesti haasteellista, ja lisäksi olen erikoistunut soittamaan akustisella soittimella.

Mikä akustinen piano sinulla on kotona?

Yamaha YU3S -pystypiano, Japanista Suomeen tuotu. Olen aiemmin (eri aikoina) omistanut myös kaksi Yamaha U3 -pianoa, tähän mennessä parhaan mutta Yhdysvaltoihin jääneen Yamaha YUS5 -pianon sekä lapsena ja nuorena kaksi eri Hellaksen pianoa.

Kuten arvata saattaa, pianoissa on valtavia eroja. Pianisti soittaa saatavilla olevalla soittimella, mutta monien muiden tapaan huippusuosikkeihini lukeutuvat hyvin kunnossa pidetyt tai kunnostetut Steinwayt, Bösendorferit, Faziolit ja Bechsteinit. Yamahan flyygeleiden ja pystypianojen kuulaasta soundista pidän enemmän kuin tummemmasta ja täyteläisemmästä Kawaista. Keikoilla pianon merkki ei ole mikään rajoite; edullisenkin instrumentin voi saada soimaan hyvin, kunhan se on viritetty ja tilaan sopiva.

Minkälaisia vaikutteita sinulla on muusikkona?

Olen kuunnellut ja soittanut varsin monenlaista musiikkia. Ensimmäisen vuosikymmenen ajan soitin pelkkää klassista musiikkia, minkä jälkeen siirryin vähitellen bluesiin, rockiin ja myöhemmin jazziin. Luen sujuvasti nuotteja ja pystyn helposti sovittamaan kappaleita ”lennosta” myös pelkän melodian ja sointumerkintöjen pohjalta. Jazz-taustani ja teoriaopintojeni pohjalta osaan hyödyntää sointujen käännöksiä ja erilaisia edistyneitä soinnutuksia, joilla usein saa lisäväriä yksinkertaisempiinkin kappaleisiin. Rytmisesti käytän hyväkseni hädin tuskin kuuluvia ns. haamunuotteja, ja piano on minulle ennen kaikkea melodinen perkussioinstrumentti, joka kykenee jäljittelemään ihmislaulajan artikulointia ja äänenkäyttöä (cantabile). En pidä hakkaavasta ja yliampuvasta show-pianotyylistä, eikä pianistin tehtävänä nähdäkseni ole esitellä teknisiä taitojaan vaan tehdä oikeutta kappaleelle ja yleisölle.

Jotkut vaikutteet kuuluvat soitossani enemmän, toiset vähemmän. Tunnettuja maailmanluokan taitureita en teeskentele osaavani uskottavasti jäljitellä. Jazz-pianisteista arvostan etenkin Keith Jarrettia ja Bill Evansia, klassiselta puolelta András Schiffiä ja Murray Perahiaa. Kuuntelen paljon barokkimusiikkia, kuten Bachin messuja ja fuugateoksia. Polyfonista taidemusiikkia olen esittänyt usean vuoden ajan kuoroissa. Pidän myös Schubertin liedeistä, Rahmaninovin Vigiliasta, Toivo Kuulan sävelkielestä sekä vanhasta tai tyyliuskollisesta swingistä (esim. Antti Sarpila) ja dixielandista (Dukes of Dixieland).

Rock-musiikin puolelta ilmaisuuni on eniten vaikuttanut Grateful Dead, joka improvisoi kappaleensa joka konsertissa eri tavalla. Samantapaista latausta tavoittelen joskus myös omassa ilmaisussani. Olen kuunnellut Pink Floydia, Simon & Garfunkelia, CMX:ää, Kingston Wallia, Steely Dania ja kaikenlaisia hämyjä vuosikymmenten ajan. Olen soittanut bilebändissä ABBAa. Antônio Carlos Jobimin kappaleita on omassa ohjelmistossanikin useita. Tunnustaudun myös M.A. Nummisen faniksi, vaikka en ole yrittänyt tavoitella pianolla hänen äänenväriään.

Käytätkö soittaessasi nuotteja?

Olen panostanut ohjelmiston laajuuteen: repetuaariini lukeutuu reilusti yli tuhat kappaletta, joista suurinta osaa en ryhdy esitystilanteessa soittamaan ulkomuistista. Muutaman nuottikirjan kuljettaminen keikalle mahdollistaa toisinaan myös odottamattomien kappaletoiveiden toteuttamisen.

Klassista musiikkia esitän pääasiassa nuoteista. Jazzissa ja muussa viihdemusiikissa käytän nuotteja lähinnä viitteenä, joista voi tarkistaa kappaleen melodian ja keskeisen sointurakenteen. Sillä, mitä pianon koskettimia kulloinkin käytän, on melodiaa lukuun ottamatta melko löyhä suhde kirjoitettuihin nuotteihin. Soolot ja muut improvisaatio-osuudet muovautuvat soittotilanteessa. Minulla ei ole kappaleista mitään lukkoon lyötyjä ja etukäteen harjoiteltuja vakioversioita, vaan ne syntyvät hieman erilaisina esityksen, pianon tarjoamien mahdollisuuksien ja inspiraation mukaan.